torstai 12. maaliskuuta 2009

bananaaaskit

Ketään ei ikinä varmaan pysty ajattelemaan kuinka pelottava mun ajatusmaailmani on. Mä säälin jopa itseäni. Viime yönä näin taas painajaista. Se johtuu varmaankin siitä pelosta että vahingossa söisin jtkn ei soveliasta. En muista tarkalleen mitä siinä tapahtui, mutta mun kaveri haukkui sen äitinsä kanssa mua rumaksi ja läskiksi.. en muista muuta. Miks näiden asioiden pitää tunkeutua jopa mun uniini? Joudun kestämään niitä liikaa jo hereilläkin. Tiedän että unet johtuu varmaan myös siitä että koitan torjua ajatuksia ruoasta ja itseni katsomisesta esim peilistä. En halua katsoa itteeni tämän kokoisena. Mut ois kiva nähdä esimerkiksi jostain pojasta unta en tiedä enää miltä tuntuu ihastua poikaan.. Enkä kyllä halua tän näköisenä.

Joo... lukemisesta ei tullut tänään oikeen mitään. Olin vähän päälle kaksi tuntia kirjastossa kunnes mun maha, korjaan tynnyri vai kutsuisinko sitä vaikka jumppapalloksi, alkoi murisemaan niin kovaan ääneen et mun takana oleva poikka hymähti. Mua alko kieltämättä itseänikin naurattamaan,koska se murahti niin kovaa mutta taas mun ajatukset meni aivan eripaikkaan ja keskittymiseni herpaantui. Odottelin että sitä ei jatkuisi mutta tunsin sen alkavan tunteen. Riensin kotiin ja tein munakasta ja heitin sinne lihapullia. Tänpäiväiset synttäriherkuttelut on siis jo helposti ohitettu. Kerroin äidille että olen herkkulakossa joten mulle on turha antaa mitään.

Sanoin äidille että aloittaisi mun kanssa herkkulakon niin siitä tulisi tuhat kertaa helpompaa ja parempi mieli myös sille. "Joo joo" se sanoi ja tiedän että tänään se ainakin ostaa sikana kaikkea hyvää. Jätskiä, karkkia,keksejä.. Ehkä se suostuisi aloittamaan ensviikolla. Mun äitini on ehkä maailman suurin herkkusuu. Ei se ole lihava se on ihan sopusuhtainen kun muutkin äidit. Mut vois se silti rajoittaa, kyllähän toi kaikki kostaantuu kun ikääkin tulee lisää. Voin sanoa että meiltä löytyy aina jätskiä,keksejä ja karkkeja. Se on ihan kivaa kun niitä voi sitten pitää hätävarana vieraita varten, mutta usein ne päätyvät sortumisen aikana omaan suuhun..

No enpä syö tänään enään mitään.. Huomenna on koulua ja näen yhtä kaveria. En oikeen tiedä haluunko syödä huomenna edes mitään. Pelkään että voinko mennä sinne kirjastoon kun mun mahani alkaa taas murisemaan...

Ei kommentteja: